Festarielämää

Festarijoogaa unihiekkaa silmissä

La 14.11.2015 14:00

Lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen pakkasin kassiin karvahatun, uikkarit ja jumppavehkeet ja suuntasin kohti lauantaista työpäivää. Festarityöläisen asukokonaisuus on välillä hieman epäortodoksinen. Päivän ensimmäinen työtehtävä oli viritellä valot ja äänentoisto valmiiksi Rokumentti-joogatuntia varten. Väsytti ja satoi räntää.

Edellisillan Circlen tajunnanräjäyttävästä keikasta, ja varsinkin keikan jälkipuinnista, huolimatta olin päättänyt osallistua joogatuntiin, vaikka pelkkä ajatuskin nostatti hien otsalle. Mutta eipähän siinä, tulta päin sanoi palomies.

Tunnelma Kerubin salissa oli erittäin rentoutunut. Kynttilät loistivat ja trip hop soi. Väkeä oli saapunut paikalle runsain mitoin ja mattopaikkoja piti ihan tiivistää, että kaikki mahtuivat. Festarijoogalle on selvästi kysyntää. Sun Ahonlaidassa vaikuttava lempeä ohjaaja Satu Malinen aloitti tunnin rauhallisilla hengitysharjoituksilla. Sillä sekunnilla kun sulki silmät, vajosi jonnekin syvälle. Tunti oli seesteinen ja aloittelijallekin sopivan helppo. Kyydissä pysyi ja pystyi keskittymään omaan suoritukseen. Suurin yllätys oli se, että jopa tasapainoliikkeet onnistuivat. Edellisillan spekulointien jälkeen olisi kuvitellut, ettei pysy pystyssä edes tuen avulla. Liikkeiden aikana taustalla soi rauhalliset laulut Mirel Wagnerista Massive Attackiin. Toimi.

Tunti loppui loppurentoutukseen ja olo todellakin oli rentoutunut. Loppupäivän työaskareet katosivat mielestä ja oli mukavan tyhjä olo. Tunnin jälkeen kroppa oli herännyt ja hymy nauliutunut kasvoille. Festarijooga oli erittäin positiivinen kokemus kesken kiihkeän viikonlopun. Eikä haitannut vaikka vähän haisi eiliseltä.

 — Husi Pattunen, Verkkotoimitus

 

« takaisin

Seuraava juttu > < Edellinen juttu