Festarielm

Vasemmistolaisia aatteita ja yhteistyön voimaa elokuvassa Herra Huu - Jestapa jepulis, Penikat sipuliks

La 16.11.2013 14:25

Klikkaa Rokumentin historian ensimmäisessä lastennäytöksessä Herra Huu - Jestapa jepulis, Penikat sipuliks (1973) M. A. Numminen kiusaa ja pelottelee lapsia Herra Huuna. Hänen roolisuorituksensa kaikkine irvistelyineen ja ilkeine nauruineen onkin aivan omaa luokkaansa.

Herra Huu - Jestapa jepulis, Penikat sipuliks on viihdyttävä ja mielenkiintoinen myös aikuisen näkökulmasta. Se hurmaa nostalgisuudellaan: maaseudulla luonnon keskellä piilosta leikkivät lapset tuovat mieleen lapsuuden huolettomat kesät.

Aikuisen katsojan kannalta kiinnostavan elokuvasta tekee myös sen yhteiskunnallinen konteksti - 1970-luvun poliittinen ilmapiiri on siinä vahvasti esillä. Vasemmistolaiset aatteet kumpuavat esille niin aikuisten suusta heidän puhellessaan lapsille kuin laulujen sanoistakin. Esimerkiksi Masi, johon lapset törmäävät etsiessään uutta leikkipaikkaa, kertoo, kuinka hän ja muut työntekijät saivat lakon avulla työnantajansa maksamaan heille parempaa palkkaa. Elokuvan loppupuolella erään pienen tytön kädessä heiluu punainen lippu, jota koristaa teksti €toveri€.

Myös työnteon ja yhteistyön merkitystä ja tärkeyttä painotetaan laulujen sanoitusten ja elokuvan juonen avulla. Herra Huu - Jestapa jepulis, Penikat sipuliks pyrkii välittämään lapsille opetuksen siitä, ettei yksin ole hyvä olla. Herra Huukin tajuaa elokuvassa lopulta olevansa ilkeä vain, koska on yksinäinen. Niimpä hän pyytää saada osallistua maatilan yhteisiin askareisiin yhdessä muiden kanssa.

Elokuvassa on ikään kuin kaksi eri tasoa: on lasten maailma ja aikuisten maailma. Kun nämä maailmat ongelmineen kohtaavat, huomataan, etteivät ne loppujen lopuksi olekaan kovin erilaisia. Siinä missä elokuvan lapsia kiusaa Herra Huu, aikuiset kokevat kiusaajikseen Masin sanojen mukaan hieman toisenlaiset herrat, eli epäoikeudenmukaiset työnantajat.

 —Elina Saarela, Verkkotoimitus


« takaisin




Seuraava juttu » « Edellinen juttu