Festarielämää

Informaatiosota-seminaari: kehen voimme luottaa?

Su 16.11.2014 18:00

Rokumentin perjantaisen Sota kämmenelläsi -seminaarin aiheena oli nykypäivänä käynnissä oleva informaatiosota, jonka muodossa Ukrainan sota ulottuu myös Suomeen.

Seminaari järjestettiin Rokumentin ja ylioppilaslehti Uljaan yhteistyönä. Sen koollekutsujana ja puheenjohtajana toimi muun muassa turvallisuuspolitiikasta bloggaava Rysky Riiheläinen. Lisäksi seminaarissa olivat vieraina myös YLEn toimittaja Jessika Aro, joka on raportoinut informaatiosotaan liittyvistä ilmiöistä työssään, sekä Venäjään erikoistunut Itä-Suomen yliopiston historian professori Jukka Korpela. Keskustelutilaisuuden ideana oli keskustella aiheesta eri kannoilta ja vastata myös yleisön esittämiin kysymyksiin.

Informaatiosodan olemus juuri nyt

Seminaarin alussa, ennen pureutumista syvemmällä tähän melko tuoreeseen ilmiöön, Riiheläinen pyrki määrittelemään informaatiosodan olemusta tässä ajassa – eli siis määrittelemään, mitä informaatiosodalla oikeastaan tarkoitetaan. Koska kyseessä uusi ilmiö, on sen määritteleminen Riiheläisen mukaan vasta käynnissä. Riiheläinen kuitenkin pyrki hahmottelemaan informaatiosodan olemusta seuraavanlaisesti: hänen mukaansa informaatiosota kohdistetaan yksittäisiin ihmisiin, ja sillä pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin sekä heidän näkemykseensä siitä, miten asioihin pitäisi suhtautua.

– Täällä Suomessa ei ole olemassa mitään suomalaisten yleistä mielipidettä, vaan mielipiteet jakautuvat. Jos tälläinen yleinen mielipide olisi olemassa, hallinnolla olisi yksi, määrätty suunta, eikä asioista tarvitsi keskustella, hän muistuttaa.

Informaatiosodassa ihmisten mielipiteisiin pyritään siis vaikuttamaan siten, että ne vastaisivat yksimielisesti informaatiosotaa aseenaan käyttävien ihmisten intressejä. Ilmiötä on Riiheläisen mielestä vaikea hahmottaa myös siksi ettei se perinteisen sodan tapaan muodostu niinkään selkeärajaisista tapahtumista – on siis vaikea sanoa, missä informaatiosodan taistelut tarkalleen ottaen käydään. Tästä huolimatta Riiheläinen katsoo, että informaatiosota on yhtä häikäilemätöntä kuin oikea sota.

– Informaatiosota on yhteiskunnallinen ilmiö, joka näkyy seuraustensa kautta. Kaikki käyvät sitä, mutta Venäjä käy sitä erityisen massiivisesti, hän kommentoi.

Riiheläisen mukaan informaatiosota on myös eräänlaista tarinasotaa: siinä pyritään kertomaan mahdollisimman hyviä tarinoita. Esimerkkinä tästä hän mainitsi erään omakohtaisen kokemuksensa. Haluttuaan siirtyä puhumisesta tekoihin hän järjesti Twitter-rauhan rauhanmielenosoituksen, jossa käytettiin hashtagia #Rauhaakiitos. Mielenosoituksen periaatteena oli kohtelias lähestymistapa, ja se oli osoitettu Venäjän suurlähetystölle. Mielenoisoitus poiki lopulta noin 15 twittia. Riiheläinen ajatteli twiittien määrän olevan liian pieni, jotta mielenosoituksella voitaisiin vaikuttaa asioihin. Riiheläisen yllätykseksi Venäjän suurlähetystö kuitenkin vastasi. He kiittivät viestistä, mutta sanoivat sen tulleen kuitenkin väärään osoitteeseen. Lisäksi he alkoivat myöhemmissä viesteissään käyttää samaa #Rauhaakiitos -hashtagia kuin Twitterin rauhanmielenosoitukseen osallistuneet.

Riiheläinen tulkitsi, että nappaamalla mielenosoituksessa käytetyn #Rauhaakiitos -hashtagin käyttöön omissa viesteissään Venäjän suurlähetystö pyrki hämärtämään Twitter-mielenosoituksen merkitystä sekä kääntämään asioiden laidan mieleisikseen. Jukka Korpela näki asian eri tavoin.

– En usko, että tässä olisi yritetty vaientaa ketään. Kyse oli Venäjän suurlähetystö käyttämästä keskustelupuheenvuorosta, eihän ketään voi kieltää käymästä keskustelua, hän totesi.

Korpela oli Riiheläisen kanssa eri linjoilla myös siitä, että erityisesti juuri Venäjä pyrkisi vaikuttamaan ihmisiin ja heidän mielipiteisiinsä käymänsä informaatiosodan avulla. Hän huomautti, että kaikki informaatio on aina levittäjänsä kannalta esitettyä propagandaa.

– Eroavaisuudet käsityksissä saattavat johtua myös kulttuurisista eroista. Länsimaiset järjestelmät ovat moniarvoisia, kun taas Venäjällä pidetään moraalisesti vääränä sitä, jos henkilö on eri mieltä kuin valta on. Siellä tieto on siis selvemmin totta koko yhteisölle, eikä ihmisiä tarvitse pakottaa olemaan samaa mieltä, hän sanoi. – Myös se tieto, johon me suomalaiset peilaamme Venäjän hallinnon sanomisia, on jonkun henkilön intressien mukaan tuotettua ja siinä suhteessa tarkoituksenmukaista.

Kehen voimme siis oikeastaan enää luottaa?

Venäjän mahdollinen trolliarmeija

YLEn toimittaja Jessika Aro kirjoittaa raporttia Venäjän mahdollisesta trolliarmeijasta. Aloitettuaan selvityksen tekemistä ja kysyttyään syyskuussa ihmisiltä heidän kokemuksistaan trolli-ilmiöstä, hän huomasi pian joutuneensa nimittelyn, mustamaalamisen ja häirinnän kohteeksi.

– Minun on muun muassa epäilty työskentelevän Yhdysvaltojen turvallisuuspalvelulle. Lisäksi minua on nimitelty muun muassa Nato-trolliksi sekä russofobiksi, hän kertoo.

Aro kokee, että hänet on tarkoituksella haluttu vaientaa. Vaientamisyritysten takana hän epäilee olevan Pietarin lähellä sijaitseva niin sanottu trollitehdas – valtion ylhäältä päin johtaman informaatiokampanjan työntekijöistä koostuva Venäjän trolliarmeija. Aron mukaan trolliarmeijan tehtävänä on toimia sosiaalisessa mediassa ympäri maailmaa ja olla siten eräänlainen vallan käytön väline.

Myös Riiheläisellä on kokemusta nimittelystä sekä siitä, että hänet yritetään vaientaa.

– Myös minua on kutsuttu muun muassa Naton kätyriksi. Minua vastaan on masinoitu informaatio-operaatiota, joilla yritetään vaikuttaa suomalaisten mielipiteisiin.

Riiheläisen mukaan Venäjä on informaatiosodan ja trolliarmeijan kautta organisoinut pettymyksen länsimäiseen systeemiin, ja esimerkiksi Euroopan Unioniin, omaksi hyödykseen.

– Vihollisen vihollinen on usein ystävä.

Riiheläinen määrittelee trollauksella tarkoitettavan asiattomien ja vihamielisten, usein salanimien suojissa esitettyjen kommenttien levittämistä. Aro toteaa, että trollaamista harrastavia ihmisiä yhdistää usein myös naisvihamielisyys sekä lukutaidon ja lähdekriittisyyden piirre. Hän kritisoi sitä, etteivät trollaajat mene alkuperäisin tiedon lähteille, vaan vetoavat tietoon, joka on huonosti lähteytettyä. Esimerkiksi salaliittoteoriat tarjoavat usein ehjän selityksen maailmalle, mutta kunnollisia lähteitä niissä ei yleensä ole.

Riiheläinen ja Aro korostavat, etteivät suinkaan tarkoita trollilla Venäjän nykyhallinnon puolella olevaa henkilöä tai muuten heidän kanssaan eri mieltä olevaa ihmistä.

– Ei ole välilä, mitä ihminen kannattaa. Ainoastaan sillä on väliä, että ihminen käyttäytyy loukkaavasti muita kohtaan, Aro sanoo.

– En tietenkään tarkoita sitä, ettei toinen saisi olla eri mieltä. Tarkoitan trollilla enemmänkin huonosti käyttäytyvää verkkokeskustelijaa, oli hän sitten mitä mieltä tahansa, Riihiläinenkin painottaa.

Korpelan näkemyksen mukaan informaatiosota on vakava asia silloin, jos valtiollinen taho käyttää sitä aseenaan vaikuttaakseen toiseen valtioon. Tällöin kyseessä ei näet olisi enää kansalaiskeskutelu. Hänen mukaansa rajaa siitä, mikä on organisoitua ja mikä atk-verkkoluonteen vuoksi syntyvää informaatiosotaa, on hankala vetää.

– Informaatiosotaa on järkevä käyttää aseena, koska sen avulla asioita voidaan viedä läpi, Korpela kommentoi. – Informaatiosodalla valtion toimesta tehtynä halutaan saada jotakin aikaan. Suomeen Venäjän suunnalta kohdistuvan informaatiosodan yksi keskeisistä tavoitteista on se, ettei Suomi liittyisi Natoon. Toisaalta taas Atlantin takaa tulee sen suuntaista propagandaa, että Suomen tulisi liittyä Natoon.

Sodankäyntiä kämmenellä

Erään yleisöstä esitetyn kommentin mukaan nykyään vallitsee mielipiteiden tasa-arvo – huolimatta siitä, etteivät kaikki mielipiteet perustu faktoihin. Myös Korpela harmittelee, että siinä missä ennen argumentoitiin, esitetään nykyisin vain mielipiteitä puolesta ja vastaan.

– Toisaalta ollaan sivistyneempiä kuin ikinä, mutta toisaalta taas nykyteknologia tarjoaa välineet myös sivistymättömien mielipiteiden tuomiseksi esille, yleisön edustaja kiteyttää.

Mikäli epäilyt Venäjän trolliarmeijasta pitäisivät paikkansa, uutta teknologiaa hyödynnettäisiin myös valtion toimesta sinänsä jo ennestään tutun ja ikiaikaisen asian eli propagandan toteuttamiseen. Korpela muistuttaa, ettei propaganda ja vaikuttamaan pyrkiminen ole suinkaan uusi ilmiö, vaan sitä on ollut historiassa jo pitkään.

– Mielipiteiden manipuloiminen liittyy aina sodankäyntiin. Kyseessä on saman asian toteuttaminen uudenlaisin välinein, hän toteaa.

Riiheläinen sen sijaan painottaa, että vaikka kyseessä ole uusi ilmiö, on informaatiosotaa huomattavasti helpompi käydä nyt, viestintäteknologian, kännyköiden ja kattavan lukutaidon aikakautena.

– Viestintäteknologia ja älypuhelimet tekevät propagandasta tehokkaan tavan vaikuttaa. Ihmisillä on nykyisin suurempi alttius törmätä propagandaan, hän pohtii. – Ennen oli vähemmän informaatiota, ja propagandaa kontrolloitiin eri tavalla. Nykyään käynnissä olevan informaatiosodan myötä voidaan luoda erilaisia skenaarioita siitä, mitä on mahdollisesti saattanut tapahtua. Aina löytyy joku, joka uskoo.

Mielipiteisiimme pyritään siis vaikuttamaan lähes joka suunnasta. Kämmenillämme lepäävillä älypuhelimillä ja tableteilla käydään alati jatkuvaa sotaa, jolta on Riiheläisen mukaan mahdollista suojautua ainoastaan lopettamalla lukemisen ja internetin käyttämisen.

Miten pärjätä informaatiosodan keskellä?

Informaatiosodalta ja vaikuttamisyrityksiltä ei siis juuri voi suojautua, ellei sitten ole halukas elämään pimennossa, jonka elämä ilman internetiä aiheuttaa. Mikä siis lääkkeeksi, jos mielii selvitä järjissään kaiken ympäröivän vihamielisen kirjoittelun ja muun trollaamisen keskellä?

Jessika kehottaa trollaamisen kohteeksi joutuneita yrittämään suhtautua asiaan huumorilla, koska tietää kokemuksesta, että muiden itseen kohdistuvasta nimittelystä, uhkailusta ja häirinnästä voi tulla paha mieli.

Korpela taas peräänkuuluttaa sivystystä, koulutusta sekä kiinnostumista yhteiskunnallisista asioista. Hän uskoo niiden muiden positiivisten vaikutusten ohella myös parantavan internetissä tapahtuvan kirjoittelun laatua sekä ihmisten nettikäyttäytymistä. Korpela mainitsee myös nettiin kirjoittamisen kultaisen säännön: älä kirjoita nimimerkin takaa mitään, mitä et olisi valmis sanomaan omalla nimelläsi.

Myös Riiheläinen kehottaa internetissä keskustelevia säilyttämään maltin ja älyllisen suhtautumisen asioihin. Lisäksi hän korostaa, että keskustelun jatkaminen on erittäin tärkeää.

– Ei saa muuttua vaisuksi sen takia, että pelkää.

 — Elina Saarela, Verkkotoimitus

« takaisin

Seuraava juttu > < Edellinen juttu