Festarielämää

Oh, Rocky!

Su 15.11.2015 09:00

Lauantaina Rokumentissa nähty Rocky Horror Picture Show sai Tapion käytävät täyttymään erikoisesti koristautuneista elokuvan ystävistä. Ennen leffan alkua tunnelma oli iloinen ja odottava, jopa onnellinen.

-Olen odottanut oikeastaan kymmenen vuotta, että näkisin tämän leffan isolta kankaalta. Helsingin sing along -näytöksiin meneminen kun aina estyi, kertoi Tuomas Lindholm.

Noora Laitila oli tullut Oulusta asti katsomaan elokuvan.

– Lontoossa missasin täpärästi näytöksen, joten kun kuulin että siskon asuinpaikkakunnalla tämä on mahdollista, oli aivan pakko tulla.

Suomessa sing along-versiot ovat harvinaisia tapauksia. Rocky Horror Picture Show tuli aikanaan kuuluisaksi näytöksistä, joissa yleisön mukana laulaminen ja vapautunut revittely kuuluivat asiaan. Rokumentissa paikalla oli selkeästi dress along-kehotuksen vakavasti ottaneita faneja, mutta myös katsojia, joille elokuva ei ollut tuttu.

– Leffa vaikutti esitteen perusteella hauskalta. Mutta kun katsoo tätä porukkaa, niin taidanpa tänä iltana täyttää aukon sivistyksessäni, kertoi Valtteri.

Viehättävää estetiikkaa, erikoista elämää

Leffan aikana paahtoleivät, vessapaperit ja pelikortit lentelivät, sekä tietysti laulettiin, naurettiin ja tanssittiin Time Warpin tahtiin. Myös vuorovaikutteinen keskustelu elokuvan kanssa (vaikka painottuikin huutoihin �asshole!� ja �slut!�) oli yleisöllä hallussa.

Alunperin näytelmäksi tehty Rocky Horror Picture Show siirtää taidokkaasti värimaailmansa teatterin lavalta valkokankaalle.

– Varmaan yksi syy siihen, että leffa resonoi minussa niin kovaa, ovat värit ja tekniikka. Ja tietenkin sen radikaalius omana aikanaan, arvioi Joni.

– Elokuvan estetiikka viehättää kovasti. Sanoisinpa leffan olevan jollain tavalla maaginen, arvoi Pekka Laine.

Moni paikalle tullut nimesi melkeinpä luonnollisesti Rocky Horrorin lempielokuvakseen. Mutta mikä siitä tekee niin mahtavan?

– On tosi mukavaa kokoontua samasta leffasta tykkäävien kanssa, yläasteella elokuva oli iso juttu, se esitteli niin erilaista, erikoista elämää, sanoi Anne Oksanen.

– Leffa oli todellinen virstanpylväs vapautuneempaan ajatteluun omassa elämässäni, kun näin sen ensimmäisen kerran kaverin luona yökylässä pienellä paikkakunnalla, kertoi Kaisa Ollikainen.

Myös Noora Laitila ja siskonsa Niina Kinnunen olivat nostalgisissa tunnelmissa.

– Pieninä katsottiin tämä juhannuksena, ja siitä lähtien perinteenä on ollut ainakin kerran vuoteen katsoa elokuva yhdessä.

 — Niina Mutanen, Verkkotoimitus

 

« takaisin

Seuraava juttu > < Edellinen juttu