Uuden sukupolven perkeleet avasivat Rokumentin

Uusi sukupolvi avasi Rokumentin kouriintuntuvalla tavalla kun väki sai nähtäväkseen Jörn Donnerin rujon kauniin elokuvan Perkele 2 - Kuvia Suomesta. Elokuva on jatko-osa Suomea viiltävällä katseella ja provosoivalla otteella tarkastelleelle klassikolle Perkele! Kuvia Suomesta vuodelta 1971. Nyt äänessä ovat uuden vuosituhannen suomalaiset.

Elokuvaa oli paikalla esittelemässä Donnerin poika Rafael Donner, joka kuvaili elokuvan tekemistä kiehtovaksi klassisen ja uudemman elokuvakielen kohtaamiseksi. Nuorempi Donner on ollut elokuvassa kuvaajana. 

- Tämä ei ole minun teokseni vaan Jörnin. Hänen tapansa tehdä elokuvaa on klassisempi. Jouduin opettelemaan klassisemman tavan tehdä elokuvaa, Rafael kuvaili. 

Se näkyy esimerkiksi haastattelujen leikkauksissa, jossa editoinnilla ei ole nykytapaan alleviivattu ohjaajan tahtomaa viestiä vaan katsojalle jää enemmän tulkitsemista ja ajattelemista.

- Joku voi pitää tätä klassisempaa tapaa tylsänä, mutta minä en ole sitä mieltä. Tämän elokuvan tekeminen oli hyvin opettavainen kokemus. Tietenkin perheen kanssa työskentely on aina omalla tavallaan haastavaa, hän vielä naurahti.

Haastateltavat elokuvaan on löydetty pääasiassa melko sattumanvaraisesti ihmisten kanssa juttelemalla. Se on käytännössä ainoa tapa päästä haastattelemaan niin sanotusti tavallisia ihmisiä. Tosin itse elokuvakin taipuu myöntämään, että sellaista asiaa kuin tavallinen suomalainen ei ole olemassa. Materiaalia kertyi paljon eri puolilta Suomea, Donnerin karkean arvion mukaan neljäsosa materiaalista on päätynyt valkokankaalle, ja paikkakunnat määrittyivät monella tapaa. Esimerkiksi leffanteossa mukana ollut Maria Veitola on Uimaharjusta kotoisin ja osittain tämän vuoksi kuvauksia on tehty esimerkiksi Joensuussa ja Lieksassa. 

Löytyypä Kyyjärveltäkin, kuolevaa maaseutua mallintamaan valitusta kunnasta myös Joensuu-yhteys, sillä siellä oli jonkin aikaa kunnanjohtajana joensuulaislähtöinen Matti Muukkonen ja hän oli kunnanjohtaja-aikanaan aktiivinen maahanmuuttajien ottamisessa kuntaan. 

Joitakin kohtauksia on suunniteltu enemmän, vaikka varsinaista käsikirjoitusta elokuvalla ei missään vaiheessa ole ollut. Oli esimerkiksi vaikeaa päästä kuvaamaan synnytystä ja vaikka muu materiaali on kuvattu vuoden 2016 aikana venyi se tämän vuoden puolelle. Donner kuvaili synnytyksen kuvaamista hurjaksi kokemukseksi

- Vähän kuin kuvaisi vieressä kun joku harrastaa seksiä. Synnytys on niin yksityinen kokemus. Minulla ei ole omia lapsia ja tyttöystäväni onkin sanonut, että on vähän kateellinen kun minä olen päässyt mukaan synnytykseen ja hän ei, Donner nauroi.

Valkokankaalta nähtävä synnytys tai muukaan elokuvassa ei nykypäivänä ole samalla tavalla hätkähdyttävää tai provosoivaa kuin osa ensimmäisessä Perkeleessä nähdyistä kohtauksista. Rafael Donnerin mukaan elokuvasta on tietoisesti jätetty edeltäjänsä provosoivuus pois, mutta tietoisesti on hylätty myös nationalistinen Suomi100-masturbointi. Donner muistuttaa silti, että kahtiajakautuneisuudesta ja median esiintuomista konflikteista huolimatta vaikuttaa siltä, että useimmat suomalaiset ovat tyytyväisiä oloihinsa ja kotimaahansa.

- Tämä on omanlaisensa subjektiivinen totuus Suomesta vuonna 2016.

Teksti ja kuva: Pasi Huttunen