Festarielämää

« < 1 2 3 4 5 6 7 8 > »

Pe 25.11.2011 10:38

Rokumentti NettiTV gallup

Rokumentti NettiTV 2011



Toimittaja: Laura Laine
Kuvaus: Jori Heikkinen
Ääni: Mikko Kaukonen
Leikkaus: Tuomas Kortelainen
Grafiikat: Matias Vihko, Joonas Nieminen ja Jesse Ronkainen

Ti 22.11.2011 17:48

More burlesque

Friday’s shows at the Art Museum and the Kerubi were not the only burlesque this year’s Rokumentti had to offer. Sunday’s (and at the same time whole festival’s) last movie Tournée presented an exiting cavalcade of performances in neat package tied with a story about friendship, independence and perhaps even love.

The movie continually balances between the story and the performances, and does a decent job of it, casting a little light into the personal lives and motives of the individual members of the group on the side; Mimi Le Meaux and the manager Joachim being the two characters the movie focuses more on. It would have been interesting to see and hear more about the rest of the group as well, though. Nevertheless, all seem to find some sort of inner peace before the two hours are over.

 Verkkotoimitus

Ti 22.11.2011 17:21

Dying breed

The Illusionist is a perfect example of the fact that the animated film does not necessarily need 3D or wall-to-wall action sequences to be appealing. The silent film nostalgia and the beautiful music accompany Mr. Tatischeff, an aging stage magician, who along other representatives of traditional entertainers, fight a losing battle against the onset of modern entertainment.

The story moves at a leisurely pace from France to Scotland, where the illusionist finds not only temporary reprieve for his career, but also surprising friendship of a young serving girl, who seems to gain confidence and find her life in the city, even as Tatischeff himself has to concede defeat.

The amazing visuals and the temperate humour add the necessary pick-me-up to the overall feeling of wistfulness so that the viewers are left thoughtful instead of overly saddened and depressed.

 Verkkotoimitus

Su 20.11.2011 13:10

Ääni ei kuulu!

Klikkaa "Siinä se oli, musta kuin Moskovan yö", kuului pimeästä kolmossalista, kun sulakkeista johtuneet ääniongelmat työllistivät koneenkäyttäjää Jussi Ratilaisen esikoisrainan ensi-illassa. Verkkotoimituksen kuulemien huhujen mukaan dokumentti valmistui esitysmuotoonsa perjantain ja lauantain välisenä yönä, joten pienet tekniset ongelmat olivat ymmärrettäviä.

Ratilainen on ehtinyt nuoreen ikäänsä nähden olla mukana jos jonkinmoisessa projektissa: keikka-, bändipromootio- ja yleisvalokuvaajana, kännykkäsovellussuunnittelijana Afrikassa ja pyörittäpä mies omaa yritystäkin. Liikkuvan kuvan kanssa pelaaminen tuntuu kuitenkin olevan herran ominta alaa. Ainakin Dusha Pitera - kaikki tiet vievät Moskovaan -dokumentin perusteella.

Dusha Pitera on viidestä jäsenestä koostuva, venäjäksi musisoiva, Joensuulainen yhtye. Käsikirjoittaja, kuvaaja ja ohjaaja Ratilainen on tehnyt bändin kanssa yhteistyötä aiemminkin, mutta vasta Metro On Stage-kilpailun finaaliin pääsy poiki syyn tehdä dokkari yhtyeen matkasta Moskovaan esiintymään. Ja voi pojat (ja tytöt), millainen reissu olikaan kyseessä!

Dokumentista, ja oikeastaan koko matkasta, välittyy into ja rakkaus omaan tekemiseen. Moskovassa yövytään remontissa olevassa murjussa kerrossängyissä, yhtyettä sekä ohjaajaa kuljettava kuski Igor unohtaa kaikki liikennesäännöt ylittäessään rajan Suomesta itään ja Moskovassa tapahtuvan keikan pituus muuttuu pidemmäksi vain kymmenen minuuttia ennen H-hetkeä. Silti missään vaiheessa mieleen ei tunnu hiipivän ajatusta luovuttamisesta, vihoittelusta tai siitä, että hommista ei selvittäisi iloisen ilmeen avulla.

Ratilainen saa katselijan tuntemaan olevansa erottamattomana osana yhtyettä matkalla uran suurimmalle konserttilavalle. Road- ja railtrip kotosuomesta Venäjälle kommelluksineen sai allekirjoittaneen juurtumaan tiukemmin ja tiukemmin kolmossalin portaisiin (elokuva oli loppuunmyyty, eikä paikkoja penkeille ollut siis jäljellä), kunnes odotus vihdoin palkittiin yhtyeen nimikkokappaleen, Dusha Piteran, alkutahtien rävähtäessä tärykalvoille ja keikan alkaessa.

Seuraavaksi Ratilaiselta ilmestyy Insomnium-yhtyeen One for Sorrow -albumin tekoprosessista kertova elokuva ja ompa häntä omien sanojensa mukaan pyydetty kuvaamaan lastenkirurgiaa käsittelvää dokkaria Afrikkaan. Verkkotoimitusta kuitenkin kiinnostaisi tietää, mitä Dusha Piteran Moskovan keikan jälkeen tapahtui? Voisiko seuraavana projekti olla kuitenkin Dusha Pitera - pois Moskovasta?

 Verkkotoimitus

Su 20.11.2011 12:42

Rokumentin sielu

Klikkaa Lauantaina Tapion kolmossali täyttyi iloisista kasvoista, kun Jussi Ratilaisen esikoisohjaus, Dusha Pitera - kaikki tiet vievät Moskovaan, sai ensi-iltansa. Tätä ennen salin täydeltä penkeissään istunutta yleisöä hemmoteltiin kuitenkin elokuvan pääosaa esittävän Dusha Pitera-yhteyeen akustisella vedolla, joka oli ainakin allekirjoittaneelle eräs mieleenpainuvimmista keikkakokemuksista ja saa hymyn karehvimaan suupielissä vielä pitkään.

Yhtye esitti neljä Pietari-kaihoa uhkuvaa kappaletta sellaisella tunteella, että jo ensimmäisen, yhtyeen nimikkoraidan, aikana jalka alkoi naputtaa lattiaa. Ilja Tepon tulkinta ja seikkailu yleisön joukossa sai aikaan väristyksiä; sekä kylmiä että naurusta johtuvia.

Toisen kappaleen aikana yhtye otti haltuunsa viimeisimmätkin arkajalat yleisöstä ja kolmas, Katjoista ja muista kauniista naisista kertova, sai yleisön laulamaan mukana. Vaikka salin valot alkoivat jo pimentyä, viimeisenä helmenä esitettiin vielä Those Were the Days-klassikko kolmella kotimaisella tulkittuna. Kuulijat olivat pähkinöinä.

Rainan jälkeen yhtye asteli vielä yleisönsä eteen ohjaaja Ratilaisen kanssa vastailemaan kymyksiin. Pientä epäselvyyttä oli kuulemma siitä, oliko ajatus yhtyeen perustamisesta Iljan vai solisti Petteri Hannosen, mutta Verkkotoimituksen mielestä tuolla ei ole suurtakaan merkitystä. Kunhan perustettiin!

Ja niin, Dusha Pitera tarkoittaa Pietarin sielua!

 Verkkotoimitus

« < 1 2 3 4 5 6 7 8 > »