Kauhunhetket on just hyvii!

Elävälle yleisölle laulaminen oli Mariskalle ennen pelottava asia, mutta ei enää. Ja Kerubin keikan välittömästä tunnelmasta sen huomaa. Edes välispiikeistä ei kuulu sitä vaikeutta, joka niistä ehkä joskus on kuulunut. Taiteilija itse muistelee juuri julkista puhumista, taannoista Ilosaarirockin päälavan juontokeikkaa, yhtenä elämänsä suurista kauhunhetkistä.

- Se henkinen psyykkaaminen oli silloin ihan helvetillistä. Se oli pelottavin asia mitä tiedän, enkä vieläkään voi ihan rentoutua kun ajattelen sitä hommaa, hän muistelee.

Jonkinlainen käänne on tapahtunut. Lokakuussa ilmestynyt uusi levy Mariska on saanut hyvän vastaanoton ja siinä sanoitusten lisäksi myös sävellystyö on ollut artistin omissa käsissä.

- Mulla ei ollut oikein yhteistyökumppaneita ja olin tyhjän päällä. Tiedossa oli vain, että Pyhimys oli kehottanut, että tuu sitten soittelemaan niitä tänne (Johanna Kustannukselle) kun on biisejä valmiina, mutta mitään kättä pidempää ei ollut. Aika iso epävarmuus siinä oli. 

Yhteistyökumppaniksi löytyi Riku Mattila, joka oli apuna sparraamassa Mariskan visiota. Mattila osasi antaa riittävästi tilaa ja aikaa.

- Tää on mulle tärkeä levy. Oon aiemmin laittanut isot tekstit muille ja seivannut itelle semmoiset arkisemmat. Mulla on ollut itsestä kuva katukielisenä laulajana. Oon tähän tuotokseen hirveän tyytyväinen.

Värikäs Rokumentti-historia

Rokumentin kanssa Mariskalla on historia, jota voisi kutsua vaikkapa värikkääksi. Vuonna 2010 hän osallistui festarilla järjestettyyn Miksi rock-tähti saa olla kusipää? -paneelikeskusteluun, joka lähti täysin lapasesta ja muuttui viinanhuuruiseksi surrealismiksi. Verkkotoimitus raportoi aikanaan asiasta tuoreeltaan:

"Päivän teemaan sopivasti seminaaripuhujat nautiskelivat - ja olivat ilmeisesti nautiskelleet jo aiemmin - klassista Red Labelia jutustelun lomassa. Pullo laitettiin kiertämään myös yleisöön."

- Kyl mua se vähän nolottaa, Mariska toteaa vaikka kukaan tuskin on katkeraksi jäänyt.

Joensuu on hänelle kyllä tärkeä paikka. Rokkiympyröistä on muodostunut tänne ystäväverkosto. 

- Jos johonkin päin Suomee lähden lomailemaan, niin yleensä tuun Karsikkoon. SIellä asuu ystävä, entisen keikkamyyjän broidi, joka on tavallaan munkin isoveli. 

Enää ei väsytä

Päiviensä ja öidensäkin Mariska kertoo täyttyvän töistä ja arjesta pienen lapsen kanssa. Toimintakyvyn ylläpitämiseksi on tarvittu kunnon terveyskuureja. 

- Huomaan, että ei mua väsytä. On energiaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Seuraava kauhunhetkikin on Mariskalla jo tiedossa. Hän on lupautunut pitämään joulusaarnan Eino Leino -seuran joulujuhlassa.

- Sehän on kyllä kohtuullisen intiimi tapahtuma, mutta siellä on semmoisia suomalaisen kulttuurin tukipilareita. Aika sivistynyt kuulijakunta. Tää on mulle iso juttu, hän kuvailee.

- Toivoisin, että kun kuolen, niin tällaisia kauhunhetkiä ois takana paljon enemmän. Tulta munille! Koko ajan tulee vastaan semmoisia hyviä juttuja, jotka ei oo ihan omalla tontilla. Sitä ajattelee, että ne on liian suuria itselle. Mutta ne on just hyvii!

Teksti: Pasi Huttunen
Kuva: Antti Pitkäjärvi