Syksyn vastenmielisin leffakokemus eli porakoneita ja pizzaa

Joensuulaiset kokivat Rokumentin salaperäisimmän esityksen perjantai-iltana. Näytöstä markkinoitiin nimellä Kärsimysnäytös – syksyn vastenmielisin leffakokemus.

Elokuva ja kärsimyksen muodot olivat katsojille täysi mysteeri esityksen alkuun asti. Kokemuksen sabotaasista vastasi Rajatapaus-improryhmä ja osaksi kärsimystä oli valittu vuonna 2001 julkaistu elokuva nimeltä Ponterosa. 

Vainoharhaa ja pelottomuutta

Alussa tunnelma elokuvateatterilla oli ihmettelevä ja odottava. Halusin selvittää jonottavien ihmisten toiveita ja ajatuksia seuraavasta kahdesta tunnista.

– Toivottavasti luvassa ei ole mitään kovin interaktiivista, kommentoivat eräät jonottajat.

– Vainoharhaisilla fiiliksillä sisään. Spekuloitiin jo vessassa, että liittyykö kärsimys jo tähän odotusvaiheeseen, pohtii sisäänpääsyä odottava tyttöporukka.

Jotakin outoa tosiaan tapahtui näytöksen alkua odottaessa. Turvakypäräiset miehet juoksivat Tapion aulassa eestaas ja lipuntarkastajakin tuntui olevan harvinaisen ylimielinen.

– En pelkää mitään. Ainakaan vielä, toteaa yksi kävijöistä huvittuneena. 

Rajatapaukseen luotetaan

Spekulaatiot tulevat luonnostaan, sillä harvoin tulee lähdettyä leffaan, josta ei tiedä mitään. Rajatapauksen maineikas tapa esiintyä on kuitenkin osalle kävijöistä varma laadun tae.

– Lähinnä pelkään enemmän elokuvaa, kuin mitä salissa tapahtuu. Rajatapauksen tyyppien takia oon tänne oikeastaan tullut. Jos se elokuva on ihan hirvee, niin voi keskittyy pelkkään ylimääräseen, kertoo eräs jonottavista.

Yleisön astuessa sisään näky on sotkuinen. Popcornia on joka puolella. 

Kahden tunnin aikana yleisö saa nauttia komediaelokuvan lisäksi porauksesta, teatteriin tilatun pizzan lemusta, yläluokkaisen pariskunnan keskusteluista, kuvaajien salamoista, puheluista ja näyttävästä kissatappelusta. 

Virkistävän erilaista

Elokuvan jälkeen olo on hämmentynyt. Mitä ihmettä juuri tapahtui? 

– Ainakaan elokuva ei ollut pelottava, toteaa asiaa jännittänyt katsoja.

Ihmisiä huvittaa ja hymy on herkässä.

Itse huokaisen helpotuksesta, kun en joutunut esiintymään tai esimerkiksi haastattelemaan ketään elokuvan aikana. Rajatapauksen metkuista ei voinut olla varma.

– Elokuvan aikana ei ainakaan tarvinnut varoa omaa olemistaan, mainitsee toinen salista ulos tullut.

– Joskus elokuvissa söin ranskalaisia pastilleja ja viereiset ihmiset siirtyivät kauemmaksi. Tavallisesti elokuvissa käyminen on herkkää touhua.

Harvinaisen virkistävä leffakokemus siis. Kiitos siitä Rajatapaukselle.

Kokemani jälkeen osaan katsoa hiljaisen pimeää salia ja siistiä penkkiriviä ihan uudella tavalla.

Teksti: Kerrtuli Karels
Kuva: Antti Pitkäjärvi