Kikan läheinen ystävä kertoo kuinka tienraivaajan rooli ei ollut helppo

Markku Rothille Kikka-elokuva Rokumentissa oli vähän intensiivisempi kokemus kuin monelle muulle. Muut yleisössä eivät olleet Kirsi Hannele Sirénin (26.10.1964–3.12.2005) läheisiä ystäviä. 

Ystävyys käynnistyi 90-luvun alussa monelle pohjoiskarjalaiselle tutulla Vallisärkällä Enossa. Roth oli siellä hommissa ja sattui bäkkärille. Kikka odotteli keikan alkua ja pyysi miestä istahtamaan hetkeksi ja juttelemaan. Siitä käynnistyi pitkään kestänyt lämmin ystävyys.

- Elokuva on käsikirjoittajan ja ohjaajan näkemys. Alkoholin käyttöä painotetaan siinä aika paljon. Myös hienoja keikkoja oli paljon ja Kirsi oli ihana ystävä. Se ristiriita Kirsin ja kuuluisan artistin välillä on melkoinen, Roth pohtii, mutta toteaa, että Kikan henki on silti saatu kohtalaisen hyvin vangittua elokuvaan.

- Kirsi olisi varmaan ylpeä siitä, että tällainen leffa on tehty, hän arvelee selvästi liikuttuneena.

Elokuvassa ja laajemminkin tänä päivänä Kikkaa pidetään feministisena ikonina. Roth arvioi, että hän ei itse itseään aikanaan sellaiseksi mieltänyt. Siihen on silti perusteet, sillä Kikka oli edelläkävijä, joka raivasi tilaa naisartisteille hyvin miesvaltaisessa ja seksistisessä musiikkibisneksessä. Esimerkiksi Erika Vikman rakentaa hyvin suoraan sen varaan, mitä Kikka teki ensin. Kikan kohtelu alalla ja julkisuudessa on ollut keskusteluissa ja saanut osaltaan aikaan muutosta parempaan.

Eikä sitäkään sovi unohtaa, että Kikka oli ensimmäinen suomalainen naisartisti, joka teki räppikappaleen.

Helppo ei tienraivaajan rooli ollut. Elokuvassakin on kohtaus pahamaisesta Sabatti-ohjelman haastattelusta vuodelta 1990, jossa Kikkaa kohdeltiin todella tylysti. Roth kertoo, että Kikka soitti hänelle samana iltana.

- Helvetti mitä paskaa, hän puuskahti puhelimessa. Hän halusi ajatella ihmisistä hyvää ja haastattelu oli hänelle paha isku. Puukotettiin tuolla tavalla selkään.

Jos Kikka vielä eläisi, nähtäisiin hänet Vain elämää -ohjelmissa ja vastaavissa, Roth arvioi.

- Jos hän olisi keskuudessamme hän olisi nyt kovassa nosteessa. Taas uusi sukupolvi ottaa hänen kappaleitaan omakseen.

Kikka näyttää tosiaan koskettaneen monia muitakin musiikillaan ja esiintymistensä välittömyydellä. Kun joku yleisössä ehdottaa aplodeja taiteilijalle, on koko sali heti mukana.

Teksti: Pasi Huttunen
Kuva: Markus Korpi-Hallila