Marko Vuorinen antaa äänen marginalisoiduille

Kun dokkarintekijä sattuu New Yorkin yössä kameroineen siihen kulmaan, jossa käydään avoimesti huumekauppaa, niin on helppo kuvitella millaisilla ikävillä tavoilla tilanne voisi päättyä. Dokumentaristi Marko Vuorisella oli kuitenkin Vianey-dokumenttiaan tehdessä sen verran iso hyppysellinen onnea mukana, että mitään vakavaa ei sattunut.

- Ne eivät oikein tykänneet. Pyysivät vähemmän runollisin sanankääntein poistumaan, Vuorinen toteaa Tapion käytävällä leffan esityksen jälkeen.

Hän jatkaa, että enimmäkseen ihmiset olivat iloisia siitä, että joku tulee kuvaamaan heidän köyhille asuinalueilleen, joista ei usein ainakaan tällä tavoin kerrota.

Dokkari on henkilökuva underground hip hop -artisti Vianey Oterosta, joka kertoo häkellyttävän avoimesti elämästään, johon on mahtunut paljon traagisuutta ja kriisejä. 

- Hän oli 24 kun kuvattiin ja siihen on mahtunut enemmän kuin ois kenelläkään tarvetta. Se veti enemmän ja enemmän puoleensa, miten hän pystyi käsittelemään ja analysoimaan elämäänsä sen kauhistelematta. 

Vuorinen kertoo, että Vianeyn tarinan käsittely on ollut hänelle voimaannuttavaa, mutta sitä se on ollut myös tarinan kohteelle. 

- Vianey on saanut nuijaa niin monesta suunnasta, että hän on sanonut elokuvan antaneen hänelle voimaa sulkea menneisyyttä taakseen.

Dokumenttia Vuorinen kuvasi kolme kuukautta New Yorkissa löydettyään Vianeyn Instagramista.

- Seurasin häntä pitkään Instagramissa, jossa hän oli superavoin. Tuli semmoinen kuva, että tässä on tosi monikerroksinen ihminen. Laitoin hänelle viestiä ja hän oli heti messissä.

Dokumentti on mustavalkoinen ja etenee hitailla, rauhallisilla kuvilla. 

- Se on mun mielenmaisema. Oon enemmän taiteilija kuin elokuvantekijä.

Vianey on kolmas osa Vuorisen dokumenttisarjassa, jossa hän kertoo naisten tarinoita.

- Se on punainen lanka mun duuneissa. Naisten stoorien kautta mä saan totuudenmukaisemman kuvan maailmasta. Haluan nostaa esiin marginalisoituja ihmisiä ja nähdä heidät laajemmin.

Teksti: Pasi Huttunen
Kuva: Antti Pitkäjärvi