Marraskuun synkkyyteen valoa edes valkokankaille

Takana on viisi leffaa ja edessä kuusi kun festarikonkari Riitta pysähtyy juttelemaan palattuamme RocKabulin afganistanilaisen metalliskenen syövereistä elokuvateatterin käytäville. Hän muistelee, että nyt on meneillään hänen kahdeksas Rokumenttinsa.

Aviomiehensä kanssa hänellä on tapana hankkia joka vuosi 20 lippua ja sitten jakaa ne. Tällä kertaa hänelle sattui 11 ja miehelle yhdeksän elokuvaa.

- Myö harrastetaan elokuvia ja tämä tuo jotain elämää tänne kun on marraskuu, synkkää ja ankeeta. Täällä näkee leffoja, joita ei muuten näkisi ja kun olen yhteiskuntatieteilijä, niin kiinnostaa tietysti aina se yhteiskunnallinen teema. Joidenkin leffojen jälkeen on ollut melkoisia itkusessioita. Muistan monta vaikuttavaa, hän kertoo ja lisää, että yhtälö on aika selkeä kun musiikki kiinnostaa myös.

Festarin historiasta hän nostaa esiin erityisen mieleenpainuvana vuoden 2011 kun Tapion isossa salissa järjestettiin rasismia Joensuussa käsittelevä paneelikeskustelu, jossa olivat paikalla esimerkiksi entinen skini ja Joensuun pahimpina skiniaikoina täällä nuoruuttaan elänyt maahanmuuttaja.

Tässä vaiheessa festarin suosikiksi on Riitalla noussut hyviä fiiliksiä nostattava venäläisleffa Kesä - Leto, mutta hän lisää, että Ei koskaan enää oli myös hyvin kiinnostava. Linda Roine eli Mercedes Bentso oli itse paikalla äitinsä kera ja myös leffan ohjaaja Aino Suni oli mukana.

- Oli koskettavaa kun tiesi, että he olivat siellä itse. Sen naisen tarina on vaikuttava. 

Tulevista kiinnostavat kovasti ainakin Waiting for Barcelona ja Pekko Käpin live sekä paremmin laulajana tunnetun Anna Erikssonin tuottama, ohjaama ja leikkaama M, joka on kohauttanut elokuvaskeneä.- Rokumentti on kulkenut koko ajan aikuisempaan ja tyylikkäämpään suuntaan. Ja itselle tässä on tietysti se sosiaalinen aspekti, että käydään syömässä ystävien kanssa ja juodaan viiniä. On sellaista karnevaalimeininkiä. 

Hän kertoo käyneensä myös Helsingin Rakkautta ja Anarkiaa -festareilla, mutta siitä puuttuu Rokumentille ominainen festarimaisuus kun tapahtuma on hajallaan ympäri kaupunkia. 

Kansainvälisten asioiden kanssa paljon työskennellyt Riitta lisää yrittävänsä myös kovasti levittää festarin ilosanomaa joensuulaisten ulkkarien keskuuteen.

- On hienoa nähdä, että heitä on täällä vapaaehtoisinakin. Tämä tuo lämpimistä ja valoisista maista tulleille edes vähän jotain tähän vuodenaikaan. Eikä tämä miusta oo kallis. Ilmaistakin ohjelmaa on paljon.

Teksti: Pasi Huttunen
Kuva: Markus Korpi-Hallila